Tarinamaailma

  Kuva: Itse ottamani Terve! On mennyt jonkin aikaa viime postauksesta, mutta oli se kuitenkin tässä kuussa. Toivotan kaikille tätä lukeville aivan ihanaa ja rauhallista joulua! Nyt pääset lukemaan: Lumihiutaleet leikkivät ilmassa ja putoilevat maahan hiljalleen. Nappaat yhden kielellesi. "Ei sun tarttis napata niitä, hiuksesi ovat jo lumen peitossa", hymähdän. Sieltä se tulee. Hento puna leviää kasvoillesi ja kikatat sievästi. Kuin tonttu... "Herää! Nyt saunomaan, niin ehditään nähdä pukki." "Joo äiti", pieni poika hyppää pystyyn. "Arvaa mistä mä näin unta!"

Kuva: Pixabay Mä oon ihan epäakti. Anteeks jo valmiiks, mut nyt mul on tarinaidea, joten sen julkaisen varmaan pian. Tää on joku tällanen tarina, toivottavasti en oo jo julkassu tätä ja haluisitteko multa jonku musiikkiin liittyvän postauksen? Kesälomanalkuspessuki vois tulla... Kertokaa mitä haluatte.  Sä astelet luokkaan, niinku joku kovis. Sun sydän on täynnä varmaan jäätä tai multaa. Ja sun aivot on vanua. Ihan niinku mun pitäs tykkää tollasesta kananaivosta. Ei siis millään pahalla kanaset. Sit sä viel kehtaat kattoo mua sillee: I love you! Ku mä vihaan sua! Pitääkö se tunkee niihin sun olemattomiin aivoihin sun kovan kallos läpi? Mun niin tekis mieli huutaa se koko maailmalle. Etenki niille jotka oikeesti hullaantuu susta täysin. Jos mulla ois käsilaukku, nii se pamahtais sua ohtaan ja kovaa. Kun kellot pirahtaa välkälle, niin sä tuijotat mua. Pihallaki sä tuut piinaamaan mua mun viereiseen kiikkuun. Koitan olla välittämättä, mut se on vaikeeta, melkein mahotonta. Ja sä jaksa...

Kuva: Pixabay Hejsan! Tämä on siis kertomus Pertistä ja tämän joulusta (Kirjotettu tosiaan Oonan kans koulussa). Tarina on alunperin suunniteltu sopimaan ihan pienillekkin lapsille ja toimii nyt myöhästyneenä jouluspessuna. Tässä postuksessa on tarinan loppu, alun löydät Tarina-akatemiasta, joten käyppäs lukemassa se ensin😉   On ilta. Pertti ei ole varma mikä ilta, mutta ilta kuin ilta. Pertti istuu olohuoneen sohvalla ja katselee ulos. Äiti soittaa pianolla Kauneimmista joululauluista lauluja ja sisko penkoo keittiön kaappeja löytääkseen jotain ruokaa. Pertillä ei ole oikein mitään tekemistä.      Yhtäkkiä Pertti näkee jotain. Jokin punainen vilahtaa kuusen takana. Hän nousee seisomaan sohvalle ja pomppii innoissaan. Pertti aikoo huutaa äidilleen, muttei ehdi, kun punainen vilahdus näkyy uudestaan. Pertti seuraa vilahduksia aina oman huoneensa ikkunalle. Viimein hän näkee sen selvästi.     “Tonttu! Äiti, Liisa, täällä on tonttu!” Pertti kiljuu huoneessaa...

Kuva: Pixabay Nyt ois tällasta SK - jatkista luvassa. Tää perustuu jonkin verran ihanaan tarinaropeen nimeltä Ensimmäiset Klaanit (Olisin lisännyt linkin, mutten jaksa nyt myöhään illalla säätää sen kanssa). En nyt ihan tiiä onks tää parhainta mahdollista, mutta Ps. Liekkipentu on tavallaan Kuoriainen ja Rotta on Tuli (Ymmärsiköhän kukaan XD)  Leväpentu tuijottaa tiiviisti ystävänsä Pääskypennun silmiin. Pääskypentu tuijottaa takaisin. Yhtä tiiviisti. Lopulta Leväpentu räpsäyttää silmiään. “Epäreilua, aina sinä voitat! Kuitenkin huijaat…”, Leväpentu kävelee pois vihaisesti ja käpertyy Pääskypentua mulkoillen emonsa Sammallehvän suojiin.     Liekkipentu ja Rottapentu saapuvat Pääskypennun luokse. He ovat hänen sisaruksensa. “Kyllä se siitä, ei aina voi voittaa. Kyllä Leväpentu sen oppii vielä”, Liekkipentu kertoo lohduttaen ja myötätuntoisesti. “Niin, jonain kauniina päivinä”, Pääskypentu myöntyy pitkän tauon jälkeen. Liekkipentu loikkii pois, mutta saapuu pian uutisten ke...

Kuva: Pixabay Hej! Tässä on tällainen osittain tarina, osittain ei niin tarina. Idea tähän on saatu eräältä montulta. Oikeastaan varmaankin samalta montulta, josta eräs toinenkin on saanut postausidean. Höpötyksestä tarinaan! (Btw mun höpötykset on aina superlyhyitä.) Haluaisin sinun tietävän, mutten pysty kertomaan. Nauraisit kuitenkin. Niin kuin aina. Herätät minut puoliunesta. Kerta toisensa jälkeen. Tinkaat asiaa. Uudestaan. "Ole hiljaa. Koetan nukkua." Sulkiessani silmäni - ja mieleni - näen minut. Ja hänet. Istumassa rannalla. Sinä olet kauempana. Tekemässä... jotain. En ajattele sitä sen enempää. Siskoni polskuttelee jonkin matkan päässä siskosi kanssa. He ovat onnellisia. Minäkin olen, koska olen tässä - vaikken olekaan. Räväytän silmäni auki. Sinä nukut vielä. En halua vieläkään kertoa. Katson kelloa. Se näyttää kolmea. Menneisyys jättää minut ja unohdan uneni. Jos se edes oli sellainen. En halua luopua siitä. Se on ainut, mitä haluan muistaa. Tai ei. Haluan muistaa ...

Kuva: Pixabay Terveppä terve! Tässä ois teille tällasta ehkä vähän romantiikkaa sisältävä teksti. Anteeks jos muotoilu on huono ja erilainen ku ennen, koska tää sekoili vähä... Nauttikaa tekstistä! Istahdat kannolle. Vain kynttilä lämmittää sormiasi. Kaikkialla on pimeää. Oksat rasahtelevat metsässä. Silmäsi loistavat ja katsot siihen suuntaan, josta ääni kuuluu. Ei mitään. Joku orava se taitaa juosta päämäärättömästi petoa karkuun. Hengittäessäsi ilmaan leviää huurua. Pujottelet sormiasi siinä. Et kuitenkaan laske kynttilää. Se on vaaleiden sormiesi välissä. Nostat vapaan käden liekin yläpuolelle. Se on tarpeeksi kaukana, jottei se polttaisi, mutta tarpeeksi lähellä lämmittääkseen. Nouset seisomaan. Kävelet hermostuneesti ympyrää. Kynttilästä valuu sulaa steariinia. Se tavoittelee kättäsi, mutta silloin kuulet huutoja. Ihan selvästi ihmisen huutoja. Pillahdat itkuun. Näet hänet. Ja hän sinut. Hän kävelee luoksesi. Laittaa kätensä poskellesi. Lohduttaa. Hänen silmissään on outo kimmell...

Kuva: Pixabay Moikkeliiiiis! Tässä oos taas lyhyt pätkä Jekuttajaa. Ei kai tässä muuta. Päästän teidät lukemaan. (Olen pahoillani, kun tämä jäi vähän lyhyeksi...) Lauantai 5.10. Olen lähettänyt jo kolme kirjettä, mutta minusta tuntuu, että tämä... En tiedä. Miksi minulla pitää olla kaikki huonosti! Onkohan hänelläkin kaikki näin surkeasti. Voisinpa minäkin muuttaa. Kauas tutuista, kauas kaiken maailman äidin kavereista. Vaikka autiolle saarelle. Tahdon aloittaa uudestaan! Järjen kanssa. Sitten ei tarvitsisi katua menneitä. Sunnuntai 6.10. Keksin sen taas. (Harmi kyllä taas keskellä yötä...) Eli sain tietää, että äiti on menossa kaverilleen ja ottaa minut mukaansa (takkiostoksille, mutta menen myös siis sille kaverille). Voin pyytää perheen minua kolme vuotta vanhemmalta lapselta anteeksi. Maanantai 7.10. Et ikinä arvaa mitä! No ei kyllä tarvitse edes arvata. Minä nimittäin kerron sen. Del tuli aamuviideltä herättämään minut, koska "Alakerrassa on mörkö!". Kuulin kamalaa kilju...

Kuva: Pixabay Moi taas ja ihanaa halloweenin aikaa! Julkasin nyt tällaisen kauhutarinan, mutta en tiiä onks se nyt niin pelottava, kertokaa toki mielipide. Julkasin tän nyt, koska muistaakseni lupasin, että tällä viikolla tulisi postaus. Tässä samalla palaan epäviralliselta tauoltani, eli postauksia tulee taas noin kerran viikossa. Nyt lukemaan! Avaat silmäsi. Nouset istumaan katsoaksesi kelloa. Se tekee kipeää. Näet kuitenkin juuri ja juuri kellon olevan 6 yöllä. Tai aamulla. Miten sen nyt ottaa. Koetat nukahtaa uudestaan. Hengityksesi alkaa korista heti kun et enää keskity siihen. Karjaiset unissasi tuntiessasi piikin uppoavan ihoosi. Ainakin luulet sen olevan unta, ei et vain luule. Sinä toivot niin. Lopulta rentoudut lähes vastentahtoisesti. Se oli varmaan jotain nukutusainetta. Taas. Heräät kamalaan yskänpuuskan. Äitisi on siinä. Hän rauhoittelee sinua. Turhaan. Et ikinä rauhoitu. Olet maailmassa sellainen sonni, jonka silmillä on punainen liina. Aina äkäinen ja hermostunut. Toivo...

Huomentapäivää! Kyllä - huomentapäivää - luit oikein (Kirjoitin sen vain, koska Oona sanoo sen varmaan joka päivä ja koska en nyt keksi muutakaan). Oli sitten vaikka yö. Noh, kuten huomasit, julkaisen osallistumiseni TP:n haasteeseen. Harmikseni tästä jäi eräs kohta uupumaan, mutten jaksa nyt puol 11 alkaa säätämään. Kuitenkin seuraava onnekas on... Hunaja! Odotan innolla osallistumistasi. Nyt sitten tarinaan! Naurumme loppuu kuin seinään, kun kurkkaan kelloani ja huonoksi tuuriksi sen kiiltävältä pinnalta heijastuu minun, Leon sekä jonkin… Opettajan kuvajaiset. Hetkonen. Opettajan! Kurkkaan Leoa ja heilutan kättäni osoittaen vuoroin minua, vuoroin Leoa. Hän ei näytä olevan moksiskaan. "Keitäs täällä onkaan? Lintsaajia? Myöhästelijöitä?" nielaisen äänekkäästi, kun joku nainen, ehkä liikunnanopettaja katsoo meitä tiukasti. "Ahaa, olet se uusi oppilas -" "Ei hätää. Olemme vain vähän eksyksissä. Me ei olla oltu täällä koulussa kovinkaan kauaa ja muistimme vasta äs...

Kuva: Pixabay Hej! Tämän tarinan nimi on siis Ei sitten, ei pakolla. Ja hei, ottaisin mielelläni vastaan postausideoita😉. Tässä itse tarina: Ei sitten, ei pakolla Katsot vihkoasi. Sivulla näkyy vaaleanharmaita jälkiä. Lyijykynän jäljet saavat sinut vain enemmän hermostuneeksi. Koetat miettiä. Et saa mitään päähäsi. Paitsi yhden asian; opettajan torumassa sinua. Etkö ole saanut paperille sanaakaan? Yritä edes. Olet puhunut kuraattorille. Sanonut, ettet jaksa edes liikkua. Kävelet pakolliset matkat. Kouluun, luokkien väliset matkat, liikuntatunnillakin laiskasti. Kotimatkalla jäät tienvarteen itkemään. Kyyneleet jäävät maahan pieneksi lammikoksi. Joku ajaa ohi räiskäyttäen kyynellammikon naamaasi. Pahin kiusaajasi. Juokset hänen perään raivon vallassa. Heilutat koululaukkuasi vihaisesti. Vielä minä tapan sinut, ääliö! Laahaat itsesi kotiin. Miten näin kävi. Kuinka ihmeessä. Avaat päiväkirjasi. Siellä lukee kaikki, mitä on tapahtunut. Tai ainakin kaikki mitä tiesit. Siellä lukee mummosi ...

Kuva: Pixabay Moikkelis koikkelis! Tää tarina kertoo siis tyypistä joka on, no... yksin. En haluu kertoa koko juonta jo alkuhöpinöissä, joten päästän teidät lukemaan.  Itse asiassa enpä päästäkkään. Haluan vielä kertoa, että sain tähän inspiraatiota Apilalta, eli kiitokset hänelle! Kimalainen Näen kimalaisen lentävän kukasta kukkaan. Sillä on tehtävä. Sillä on elämä. Toisin kuin minulla. Tai no, on minullakin elämä. Jos elämään kuuluu hengitys - pihisevä sellainen. Vaikka on elämässäni muutakin. Esimerkiksi kärsimystä, kipua ja yksinäisyyttä. Olisinpa kuin kimalainen. Oikeastaan voisin olla ihan oikea kimalainen enkä vain 'kuin' sellainen. Silloin minulla olisi joku jolle vuodattaa murheet, jos niitä edes olisi silloin. Joku, joka määrää, mutten halua millään totella. Joku, jolle vängätä vastaan. Joku, jolle tömistellä osoittaen vihaa. Mutta kun ei ole. Olen yksin. Aina.