Tarinamaailma

Kuva: Pixabay Moi! Tässä ois tämmönen mietiskelymäinen teksti tai mikälie nyt onkaan. Kuitenkin tää on aika nopeesti kirjotettu pienen tuskailun jälkeen ja joo... Päästän teidät lukemaan pidemmittä puheitta! Tummansininen mekkonsa tanssahtelee tuulessa. Kätensä tarttuvat siihen tiukasti puristaen. Maisema silmissään. Hetki luotu maalattavaksi tauluun. Kaikki on hyvin. Aamuauringon säteet kasvoillaan. Vesi, joka kivillä valon heijastaa. Puhkeaa sade. Silmänsä silti kirkkaat, kun katsoo syvälle sisimpäänsä. Kaikki tämä on lavastetta. Kaikki tämä puretaan kun silmäparit eivät näe. Haamunsa katoaa. No, mitä mieltä olet? Minkälaisia fiiliksiä sulle tuli tästä? Kommentoi ihmeessä. Hyvää kesää muuten!☀️

Kuva: Pixabay Hej! Tässä on tällainen osittain tarina, osittain ei niin tarina. Idea tähän on saatu eräältä montulta. Oikeastaan varmaankin samalta montulta, josta eräs toinenkin on saanut postausidean. Höpötyksestä tarinaan! (Btw mun höpötykset on aina superlyhyitä.) Haluaisin sinun tietävän, mutten pysty kertomaan. Nauraisit kuitenkin. Niin kuin aina. Herätät minut puoliunesta. Kerta toisensa jälkeen. Tinkaat asiaa. Uudestaan. "Ole hiljaa. Koetan nukkua." Sulkiessani silmäni - ja mieleni - näen minut. Ja hänet. Istumassa rannalla. Sinä olet kauempana. Tekemässä... jotain. En ajattele sitä sen enempää. Siskoni polskuttelee jonkin matkan päässä siskosi kanssa. He ovat onnellisia. Minäkin olen, koska olen tässä - vaikken olekaan. Räväytän silmäni auki. Sinä nukut vielä. En halua vieläkään kertoa. Katson kelloa. Se näyttää kolmea. Menneisyys jättää minut ja unohdan uneni. Jos se edes oli sellainen. En halua luopua siitä. Se on ainut, mitä haluan muistaa. Tai ei. Haluan muistaa ...