Tarinamaailma

Kuva: Pixabay Moikkelis! Nyt olisi luvassa (ehkä hiukan myöhästynyt) uudenvuodenspessu. Eilen oli tosiaan mun synttärit kuten osa tietääkin, ja noooooo.... Mun uusvuosi meni hyvin ja uudenvuodenpäivä oli myös mukava. Katoin pikkusiskojen kaa mahtavan elokuvan illalla, oli muuten kivaa :D Nyt lukemaan! Uusi vuosi, uudet kujeet, ei aikaa murehtia. Tai on. Aloitetaan alusta. Uusi vuosi, uudet kujeet. Itke, mutta katsoen eteesi. Nyt juuri on tulevaisuus, hyväksy se. Itke murheesi pois, ettei sinun myöhemmin tarvitse. Seuraavaksi, keskity elämään. Muistele niitä kauniita raketteja ja hyviä biisejä telkkarista. Pian koittaa aika, jolloin vuodet vierähtävät ja vaihtuvat huomaamattasi, etkä ehdi enää nauttia. Nauti nyt, älä huomenna. Katso ympärillesi. Näetkö iloisia lapsia? Ne ovat toivoa täynnä.

Kuva: Pixabay Hejsan! Tämä on siis kertomus Pertistä ja tämän joulusta (Kirjotettu tosiaan Oonan kans koulussa). Tarina on alunperin suunniteltu sopimaan ihan pienillekkin lapsille ja toimii nyt myöhästyneenä jouluspessuna. Tässä postuksessa on tarinan loppu, alun löydät Tarina-akatemiasta, joten käyppäs lukemassa se ensin😉   On ilta. Pertti ei ole varma mikä ilta, mutta ilta kuin ilta. Pertti istuu olohuoneen sohvalla ja katselee ulos. Äiti soittaa pianolla Kauneimmista joululauluista lauluja ja sisko penkoo keittiön kaappeja löytääkseen jotain ruokaa. Pertillä ei ole oikein mitään tekemistä.      Yhtäkkiä Pertti näkee jotain. Jokin punainen vilahtaa kuusen takana. Hän nousee seisomaan sohvalle ja pomppii innoissaan. Pertti aikoo huutaa äidilleen, muttei ehdi, kun punainen vilahdus näkyy uudestaan. Pertti seuraa vilahduksia aina oman huoneensa ikkunalle. Viimein hän näkee sen selvästi.     “Tonttu! Äiti, Liisa, täällä on tonttu!” Pertti kiljuu huoneessaa...

Kuva: Pixabay Moi taas ja ihanaa halloweenin aikaa! Julkasin nyt tällaisen kauhutarinan, mutta en tiiä onks se nyt niin pelottava, kertokaa toki mielipide. Julkasin tän nyt, koska muistaakseni lupasin, että tällä viikolla tulisi postaus. Tässä samalla palaan epäviralliselta tauoltani, eli postauksia tulee taas noin kerran viikossa. Nyt lukemaan! Avaat silmäsi. Nouset istumaan katsoaksesi kelloa. Se tekee kipeää. Näet kuitenkin juuri ja juuri kellon olevan 6 yöllä. Tai aamulla. Miten sen nyt ottaa. Koetat nukahtaa uudestaan. Hengityksesi alkaa korista heti kun et enää keskity siihen. Karjaiset unissasi tuntiessasi piikin uppoavan ihoosi. Ainakin luulet sen olevan unta, ei et vain luule. Sinä toivot niin. Lopulta rentoudut lähes vastentahtoisesti. Se oli varmaan jotain nukutusainetta. Taas. Heräät kamalaan yskänpuuskan. Äitisi on siinä. Hän rauhoittelee sinua. Turhaan. Et ikinä rauhoitu. Olet maailmassa sellainen sonni, jonka silmillä on punainen liina. Aina äkäinen ja hermostunut. Toivo...

Kuva: Pixabay, itse muokattu Siis kiitos ihan mielettömästi kaikille jotka ovat laittaneet kysymyksiä, eli: Hertta, Vilja, Kisu, Oona, eräs nimeltämainitsematon ystäväni (tunnistat ehkä itsesi kun luet tämän), Kurre ja Aino! Ilman teitä tätä postausta ei olisi😄. Yksi, kaksi, LUKEMAAN! Mikä on lempipostauksesi minun blogista? (Kisun tarinablogi) Hmm... Höpöttelyä kissastamme on muistaakseni aika hyvä. Minä + juokseminen = vaikutti myös ihanalta. Sanotaan Höpöttelyä kissastamme! Mikä on sinun lempi kissarotu? Se on maatiainen, koska maatiaiset ovat niin erilaisia. Mutta jos nyt pitäisi joku muu sanoa, niin se olisi maine coon <3 Juna vai lentokone? En ainakaan muista olleenni kummassakaan, joten en osaa mitenkän sanoa... Tee vai kahvi? Tee. Kahvi on kyllä ihan hyvää, mutta maistuu vähän sellaiselta... Kitkerältä. En osaa selittää, mutta tee. Latte on kyllä ihan parasta! Pidätkö oliiveista? Vaikea sanoa. Muistaakseni en. Luit oikein. Muistaakseni . Maistoin oliivia pari vuotta sitten ...