Jekuttaja #2

Kuva: Pixabay

Moikkeliiiiis! Tässä oos taas lyhyt pätkä Jekuttajaa. Ei kai tässä muuta. Päästän teidät lukemaan. (Olen pahoillani, kun tämä jäi vähän lyhyeksi...)

Lauantai 5.10.

Olen lähettänyt jo kolme kirjettä, mutta minusta tuntuu, että tämä... En tiedä. Miksi minulla pitää olla kaikki huonosti! Onkohan hänelläkin kaikki näin surkeasti. Voisinpa minäkin muuttaa. Kauas tutuista, kauas kaiken maailman äidin kavereista. Vaikka autiolle saarelle. Tahdon aloittaa uudestaan! Järjen kanssa. Sitten ei tarvitsisi katua menneitä.

Sunnuntai 6.10.

Keksin sen taas. (Harmi kyllä taas keskellä yötä...) Eli sain tietää, että äiti on menossa kaverilleen ja ottaa minut mukaansa (takkiostoksille, mutta menen myös siis sille kaverille). Voin pyytää perheen minua kolme vuotta vanhemmalta lapselta anteeksi.

Maanantai 7.10.

Et ikinä arvaa mitä! No ei kyllä tarvitse edes arvata. Minä nimittäin kerron sen. Del tuli aamuviideltä herättämään minut, koska "Alakerrassa on mörkö!".

Kuulin kamalaa kiljuntaa. Heräsin siihen. Olen muutenkin herkkäuninen.

"Ole hiljaa tyhmä!" tiuskaisin Delille. (Olin juuri saanut selville kiljujan....)

"Nokun..." sitten oli pitkä, hiljainen tauko ja olin jo lähdössä pois Delin luota, kun hän jatkoi. "Alakerrassa on mörkö!" Huokaisin syvään.

"Ei siellä mitään ole. Hae vettä ja mene takaisin sänkyysi." Lähdin nukkumaan, mutten tietenkään saanut unta.

Kuitenkin sain nukuttua pikkuhetken autossa, kun olimme matkalla äidin kaverille, Elishalle. Hän oli joku käsityöyrittäjä, joka möi nyt takkeja alennuksella.

Lopulta olimme perillä. Mietin miten muotoilisin asian joka minulla oli. Olin tosiaan rikkonut tämän kalliin leikkihelikopterin minun ja ystäväni 'lainatessa sitä'. Istuin siis sohvalla äitini vieressä kuuntelemassa jotain tyhmiä juoruja. Sydämeni hakkasi, kun Anna tuli myös keskustelemaan. Huomasin kuitenkin, ettei hän ollut mitenkään vihainen.