Pertin joulupuuhat

Kuva: Pixabay

Hejsan! Tämä on siis kertomus Pertistä ja tämän joulusta (Kirjotettu tosiaan Oonan kans koulussa). Tarina on alunperin suunniteltu sopimaan ihan pienillekkin lapsille ja toimii nyt myöhästyneenä jouluspessuna. Tässä postuksessa on tarinan loppu, alun löydät Tarina-akatemiasta, joten käyppäs lukemassa se ensin😉

 On ilta. Pertti ei ole varma mikä ilta, mutta ilta kuin ilta. Pertti istuu olohuoneen sohvalla ja katselee ulos. Äiti soittaa pianolla Kauneimmista joululauluista lauluja ja sisko penkoo keittiön kaappeja löytääkseen jotain ruokaa. Pertillä ei ole oikein mitään tekemistä. 

    Yhtäkkiä Pertti näkee jotain. Jokin punainen vilahtaa kuusen takana. Hän nousee seisomaan sohvalle ja pomppii innoissaan. Pertti aikoo huutaa äidilleen, muttei ehdi, kun punainen vilahdus näkyy uudestaan. Pertti seuraa vilahduksia aina oman huoneensa ikkunalle. Viimein hän näkee sen selvästi.

    “Tonttu! Äiti, Liisa, täällä on tonttu!” Pertti kiljuu huoneessaan. Kun hän katsoo seuraavan kerran ikkunasta ulos, tonttu on kuitenkin kadonnut.

    “Mikä ihmeen tonttu?” Liisa kysyy Pertin vierestä. “Ei tuolla mitään oo.”

“Oli hetki sitten”, Pertti väittää ja yrittää etsiä tonttua pihan kätköistä. 

“Ei ollu, sä vaan haluat esittää parempaa kuin mä!” Liisa huutaa Pertille.

“Liisa. Usko Perttiä. Tontut liikkuvat ulkona näihin aikoihin, joten on ihan mahdollista, että Pertti näki sellasen”, äiti tulee selvittelemään riitaa.

“Liisa ei vaan oo tarpeeks nopee ja älykäs ja mä oon”, Pertti selittää, mutta Liisaa ei haittaa ja hän lähtee takaisin olohuoneeseen.

Pertin isä tuli aamulla kysymään mielenkiintoisen kysymyksen Pertiltä. Hän kysyi Perttiä mukaan hakemaan joulukuusen metsästä. Isä kertoi, että hänen työpäivän jälkeen haetaan kuusi metsästä ja illalla se koristellaan sitten koko perheen voimin. 

"Kysykö iskä sua hakeen kuusta?" Pertti kysyy Liisalta aamupalapöydässä. "Mua se nimittäin kysy", Pertti ei malta olla lisäämättä.

"Tais se kysyy, mut jään mieluummin äitin kaa kotiin laittamaan kynttilöitä ja muita koristeita sisälle", Liisa kertoo ja alkaa selittää innoissaan mihin koristeita tulisi. 

Aamupalan jälkeen Pertistä tuntuu, että aika on hidastunut. Hän on varma siitä. Pertti joutuisi odottamaan vielä pitkään ennen kuusenhakureissua.

Lopulta isä tulee töistä kello neljän aikoihin.

"Vihdoin sä tulit!" Pertti huutaa innoissaan isän astuessa sisälle ovesta. "Lähdetään jo, mä oon oottanu koko päivän."

"Ei mitään kiirettä, en ole syönyt edes vielä ruokaa, on kamala nälkä. Lähdetäänkö sitten päivällisen jälkeen?" Pertin isä sanoo. Pertti tietää, että he joka tapauksessa syövät päivällisen ennen lähtöä.

"Hyvä on, sitten" Pertti huokaa kärsimättömänä.

Ruoan jälkeen Pertti ja hänen isänsä tallustelevat lumisessa metsässä. Isällä on mukanaan kirves ja Pertillä suuri ahkio, jota hän vetää perässään. Pertin isä löytää oikein hienon kuusen ja kaataa sen kirveellään. Kirveen terä osuu monta kertaa kuusenrankaan ennen kuin kuusi kaatuu suoraan Pertin ahkioon. Sitten alkaa heidän matkansa takaisin kotiin komean kuusen kanssa.

Pertti vetää ahkiota isänsä avustuksella ja tarpoo paksussa hangessa tähtien loistaessa pimeällä iltataivaalla. Pian he ovat kotona. Ilta on jo pitkällä.

“On jo niin myöhä, että koristeltaisiinko kuusi sittenkin vasta huomenna?” äiti kysyy isältä hetken kuluttua.

“Käyhän se.”

Seuraavana päivänä Pertti herää jo aikaisin. Hän juoksee nopeasti äidin ja isän huoneeseen ja huutaa: “Joulu on tulossa ihan kohta! Kuusen pitää saada koristeet, että pukki tykkää siitä!” ja vetää samalla peittoa isän käden alta.

    “Niin, mihin pukki laittaa lahjat jos ei kuusen alle?!” Liisa säestää. Äiti tulee keittiöstä.

    “Mitä täällä möykätään?” hän kysyy. “Tulkaa lapset aamupalalle, niin koristellaan kuusi syömisen jälkeen.”

    Ruoka oli nopeasti syöty ja Pertti ja Liisa lähtevät varastoon etsimään joulukuusenkoristeita.

    “Mitä kaikkia me tarvitaan?” Pertti kysyy. “Ainaki pallot ja tähti.”

    “Joo ja nauhoja ja kynttilöjä”, Liisa lisää. “Katso tässä lukee ‘Joulutavarat’, siellä on kai koristeetkin.”

    “Ei saa unohtaa karkkikeppejä!” Pertti innostuu. Sitten hän kuiskaa Liisan korvaan: “Voidaan syödä ne sitten jouluaattona.”

    Äiti nostaa laatikon ja lähtee olohuonetta kohti se sylissään. Pertti ja Liisa seuraavat äitiä. Äiti laskee laatikon olohuoneen lattialle. Pertti ryntää nappaamaan ensimmäiset joulupallot ja ripustaa ne nopeasti alaoksille.

    Noin puolen tunnin päästä kuusessa on monta hienoa koristetta ja pienet kynttilät loistavat hienosti. Pertin äiti päättää laittaa jouluradion soimaan, sieltä kuuluukin sopivasti: “...namusia ripustettu ompi kuusen oksille…”.

Jouluaattoaamuna Pertti herää vasta kymmenen aikaan. Hän katselee kauniisti koristeltua huonettaan. Joulutunnelma huokuu kaikkialta. Pertti kuulee joululaulujen soivan olohuoneessa. Keittiössä tuoksuu riisipuuro.

“Pertti tule sinäkin syömään puuroa, voit saada mantelin!” äiti huhuilee Perttiä. 

Mantelin Pertti olikin unohtanut, hän loikkaa nopeasti sängystä ylös ja juoksee pöydän ääreen. 

“Äiti laita todella paljon”, Pertti käskee äitiä ja äiti laittaakin paljon, jopa kaksi kauhallista, puuroa. Pertti haluaa mantelin, sillä sen saaja saa myös suklaata. Pertti syö puuroa varovasti, koska puuro on kuumaa.

“Manteli!” Liisa huutaa.

“Ai saitko sinä sen?” Pertti kysyy harmissaan. Onneksi hän pitää puurosta ja kun kaikki ovat syöneet, äiti nostaa esiin konvehtirasian.

“Ole hyvä, Liisa, tämä on sinulle”, äiti sanoo. Liisa ottaa keskimmäisen konvehdin.

“Ota sinäkin”, Liisa ojentaa rasiaa Pertille. Pertti nappaa konvehdin suuhunsa.

Ilta alkaa jo kurkistella ovella. Ulkona hämärtää. Pertti katselee ulos ikkunasta ja odottaa joulupukkia. Pian se tulisikin. 

Hetken kuluttua Pertti kyllästyy ikkunasta katsomiseen ja siirtyy olohuoneeseen. Olohuoneessa istuvatkin jo loput Pertin perheestä.

“Kop, kop, onkos täällä kilttejä lapsia?” kuuluu ovelta. Pertti pomppaa salamana ylös.

“On!” hän huutaa. 

“Voidaanko me laulaa sulle?” Liisa kysyy ujosti. 

“Totta kai! Lasten laulua on aina niin mukava kuulla.”

“Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…” Pertti ja Liisa laulavat yhteen ääneen. Välillä sanat menevät eri kohtiin ja lapset naurahtavat, kunnes kokoavat äänensä taas lauluun. 

Laulun jälkeen joulupukki alkaa isoa pakettia.

“Ja tässä lukee, että Liisalle…”, jjakaa kauniisti pakattuja lahjoja. Niitä on monta säkillistä. Ja jokaisessa on ainakin viisi oulupukki antaa viimeisen lahjan. Molemmat lapset saavat kuusi lahjaa.

Illalla Pertti on jo väsynyt. Hän on leikkinyt koko illan uusilla leluillaan. Pertti menee väsyneenä omaan huoneeseensa ja nukahtaa ennen kuin kerkeää edes vaihtaa yövaatteita päällensä. Pertin äiti peittelee hänet lämpimästi vuoteeseen.