Tarinamaailma

  Kuva: Pixabay Moi! Tää on mun osallistuminen Tuuliturkin kirjotushaasteeseen :) Makaan nurmella, Ruoho kutittelee varpaitani ja Nousen istumaan. Aurinko leikittelee kasvoillani, Poistaa menneisyyden tuskan. Katse kiertää puissa  Pelloissa ja joissa. Sinä Sinä olet vierelläni. Vaikken näekään sinua, Henkesi on yhä Olemassa. Olet metsissä, vesistöissä ja mantereissa. Olet luonnossa. Suljen silmäni, Tunnen sinut yhä voimakkaammin. Näen sinut ja Luonto ympärilläni on kaunis. Syleilen puiden oksia, Peltojen viljaa, Joen virtausta. Syleilen sinua, Vajoan pimeyteen. Ja luonto on yhä kaunis.

  Kuva: Itse ottamani Terve! On mennyt jonkin aikaa viime postauksesta, mutta oli se kuitenkin tässä kuussa. Toivotan kaikille tätä lukeville aivan ihanaa ja rauhallista joulua! Nyt pääset lukemaan: Lumihiutaleet leikkivät ilmassa ja putoilevat maahan hiljalleen. Nappaat yhden kielellesi. "Ei sun tarttis napata niitä, hiuksesi ovat jo lumen peitossa", hymähdän. Sieltä se tulee. Hento puna leviää kasvoillesi ja kikatat sievästi. Kuin tonttu... "Herää! Nyt saunomaan, niin ehditään nähdä pukki." "Joo äiti", pieni poika hyppää pystyyn. "Arvaa mistä mä näin unta!"

Kuva: Pixabay Tervetuloa uuteen postaukseen. Olet saattanut huomata, että olen ollut todella pitkällä tauolla, mutta nyt koetan aktivoitua ja luvassa saattaa olla jokin jouluspesiaalikin. Tämä postaus koostuu nyt vain kahdesta runosta, mutta hyvä alku kuitenkin, vai mitä. Pari ideaa on myös jo mielessä, mistä kirjoittaa :D Tässä ensimmäinen runo: Joskus kävellessä terassin edustan portailla, katsellessa kauas merelle ja nähdessä hänet sydän hakkaa rintaa kummasti. Joskus nostaessa pään ja huomatessa hänet hymy nousee pakostakin huulille. Joskus tuumaillessa, onko se todella rakkautta, tunne katoaa. Sitä ei koskaan ollutkaan, vai mitä? Ja täs toinen: Mieti, mistä kaikesta olemme puhuneet. Jutelleet kaikesta, Maasta taivaaseen. Mutta kaikelle voi Keksiä kaverin; Kaikkeuden, Ikuisuuden, Meidän ystävyyden. Sinä olet elämäni valo, lämpö ja vesi. Sinua minä tarvitsen, Aina. Siinä oli ne runot, kerro ihmeessä mitä mieltä olit, ja millaista jouluspessua toivoisit? Tähän loppuun vielä yhden iha...

Kuva: Pixabay Moi! Tässä ois tämmönen mietiskelymäinen teksti tai mikälie nyt onkaan. Kuitenkin tää on aika nopeesti kirjotettu pienen tuskailun jälkeen ja joo... Päästän teidät lukemaan pidemmittä puheitta! Tummansininen mekkonsa tanssahtelee tuulessa. Kätensä tarttuvat siihen tiukasti puristaen. Maisema silmissään. Hetki luotu maalattavaksi tauluun. Kaikki on hyvin. Aamuauringon säteet kasvoillaan. Vesi, joka kivillä valon heijastaa. Puhkeaa sade. Silmänsä silti kirkkaat, kun katsoo syvälle sisimpäänsä. Kaikki tämä on lavastetta. Kaikki tämä puretaan kun silmäparit eivät näe. Haamunsa katoaa. No, mitä mieltä olet? Minkälaisia fiiliksiä sulle tuli tästä? Kommentoi ihmeessä. Hyvää kesää muuten!☀️

Kuva: Pixabay Moikkelis! Nyt olisi luvassa (ehkä hiukan myöhästynyt) uudenvuodenspessu. Eilen oli tosiaan mun synttärit kuten osa tietääkin, ja noooooo.... Mun uusvuosi meni hyvin ja uudenvuodenpäivä oli myös mukava. Katoin pikkusiskojen kaa mahtavan elokuvan illalla, oli muuten kivaa :D Nyt lukemaan! Uusi vuosi, uudet kujeet, ei aikaa murehtia. Tai on. Aloitetaan alusta. Uusi vuosi, uudet kujeet. Itke, mutta katsoen eteesi. Nyt juuri on tulevaisuus, hyväksy se. Itke murheesi pois, ettei sinun myöhemmin tarvitse. Seuraavaksi, keskity elämään. Muistele niitä kauniita raketteja ja hyviä biisejä telkkarista. Pian koittaa aika, jolloin vuodet vierähtävät ja vaihtuvat huomaamattasi, etkä ehdi enää nauttia. Nauti nyt, älä huomenna. Katso ympärillesi. Näetkö iloisia lapsia? Ne ovat toivoa täynnä.

Kuva: Pixabay Hej! Tässä on tällainen osittain tarina, osittain ei niin tarina. Idea tähän on saatu eräältä montulta. Oikeastaan varmaankin samalta montulta, josta eräs toinenkin on saanut postausidean. Höpötyksestä tarinaan! (Btw mun höpötykset on aina superlyhyitä.) Haluaisin sinun tietävän, mutten pysty kertomaan. Nauraisit kuitenkin. Niin kuin aina. Herätät minut puoliunesta. Kerta toisensa jälkeen. Tinkaat asiaa. Uudestaan. "Ole hiljaa. Koetan nukkua." Sulkiessani silmäni - ja mieleni - näen minut. Ja hänet. Istumassa rannalla. Sinä olet kauempana. Tekemässä... jotain. En ajattele sitä sen enempää. Siskoni polskuttelee jonkin matkan päässä siskosi kanssa. He ovat onnellisia. Minäkin olen, koska olen tässä - vaikken olekaan. Räväytän silmäni auki. Sinä nukut vielä. En halua vieläkään kertoa. Katson kelloa. Se näyttää kolmea. Menneisyys jättää minut ja unohdan uneni. Jos se edes oli sellainen. En halua luopua siitä. Se on ainut, mitä haluan muistaa. Tai ei. Haluan muistaa ...

Kuva: Pixabay Terveppä terve! Tässä ois teille tällasta ehkä vähän romantiikkaa sisältävä teksti. Anteeks jos muotoilu on huono ja erilainen ku ennen, koska tää sekoili vähä... Nauttikaa tekstistä! Istahdat kannolle. Vain kynttilä lämmittää sormiasi. Kaikkialla on pimeää. Oksat rasahtelevat metsässä. Silmäsi loistavat ja katsot siihen suuntaan, josta ääni kuuluu. Ei mitään. Joku orava se taitaa juosta päämäärättömästi petoa karkuun. Hengittäessäsi ilmaan leviää huurua. Pujottelet sormiasi siinä. Et kuitenkaan laske kynttilää. Se on vaaleiden sormiesi välissä. Nostat vapaan käden liekin yläpuolelle. Se on tarpeeksi kaukana, jottei se polttaisi, mutta tarpeeksi lähellä lämmittääkseen. Nouset seisomaan. Kävelet hermostuneesti ympyrää. Kynttilästä valuu sulaa steariinia. Se tavoittelee kättäsi, mutta silloin kuulet huutoja. Ihan selvästi ihmisen huutoja. Pillahdat itkuun. Näet hänet. Ja hän sinut. Hän kävelee luoksesi. Laittaa kätensä poskellesi. Lohduttaa. Hänen silmissään on outo kimmell...

Kuva: Pixabay Moi pitkästä aikaa! Postausvälini nyt on ollut mitä on ollut, joten anteeksi siitä, mutta motivaationi on vähän vähäinen. Tässä on kuitenkin osallistumiseni Kastehelmen syksyhaasteeseen. Tämä on myöhässä, mutta nyt itse runoon: Pimeää karaten Ei ruska näy pimeällä. Vaikka yrittäisit; siristelisit silmiäsi tai laittaisit otsallesi lampun. Ruska pyrkii piiloon pimeällä. Pelkääköhän sekin pimeää aikaa? Kuin pieni, kiljuva lapsi. Ruska saa kokea pimeän. Näkee sen useammin kuin osaat kuvitella. Joka ilta. Ruska päättyy, kun ihmiset kyllästyvät lehtiin. Raahaavat ruskeat, rapisevat lehdet pois maasta. Muista, että mikään ei ole pysyvää. Pian, kun valo saapuu, näet ruskan. Ruska elää pimeää karaten.

Kuva: Pixabay Hei ihmiset! Nyt on Kauneudenvälähdyksiä-haasteen aika. Ennen kuin annan sinun aloittaa lukemisen, haluan ilmoittaa, että pidän 1000 näyttökerran kunniaksi Q&A:n! Viimeinen kysymysten laittopäivä on 9.9. Nyt sitte asiaan:  - Jonkin ihanan asian odottaminen  - Hyvä musiikki  - Kun ajattelee sitä, että uskaltaisi laulaa omasta mielestä hyvää musiikkia koko koulun edessä  - Ystävät  - Naurukohtaukset  - Jossain onnistuminen  - Kun saa tahtonsa läpi  - Ystävän halaaminen  - Ystävän jälleennäkeminen  - Kommentin saaminen postaukseen  - Uuden kokeminen  - Kauniit kuvat  - Mietelauseet  - Kauniit lainaukset esim. kirjoista  - Kun nukahtaa illalla, eikä vaan jää miettimään asioita  - Hihittäminen kavereiden kanssa  - Suklaa  - Blogaaminen  - Kun saa inspiraatiota   - Kirjan lukeminen loppuun  - Käsityöt  - Värit  - Kesä  - Uiminen luonnonvesissä  - ...

  Kuva: Pixabay Hei, ja tervetuloa ensimmäiseen postaukseen! Kiva, että löysit tähän blogiin. Alkuhöpinät ovat nyt vähä lyhyet, mutta mukavia lukuhetkiä! Kuiskaus Hyppään, Kukat tarttuavat Jalkoihin. Kietoutuvat vain Välittämättä Mistään. Kukaan ei määräile Heitä. Niin kuin nekin, Mekin Voimme olla Oman elämämme prinsessoita. Tai vaikka kuninkaita, Supersankareita. Katsella vain Tähdenlentoa. Toivoa jotain Mahdotonta. Kirkkain silmin ponnahtaa takaisin. Kuiskata: "Olet ihana" Siinä se oli. Mielestäni onnistuin aika hyvin. Mitä mieltä itse olette? Kommentoikaa ihmeessä!