Pimeää karaten

Kuva: Pixabay

Moi pitkästä aikaa! Postausvälini nyt on ollut mitä on ollut, joten anteeksi siitä, mutta motivaationi on vähän vähäinen. Tässä on kuitenkin osallistumiseni Kastehelmen syksyhaasteeseen. Tämä on myöhässä, mutta nyt itse runoon:

Pimeää karaten

Ei ruska

näy pimeällä.

Vaikka yrittäisit;

siristelisit silmiäsi

tai laittaisit

otsallesi lampun.

Ruska pyrkii

piiloon pimeällä.

Pelkääköhän sekin

pimeää aikaa?

Kuin pieni,

kiljuva lapsi.

Ruska saa

kokea pimeän.

Näkee sen

useammin kuin

osaat kuvitella.

Joka ilta.

Ruska päättyy,

kun ihmiset

kyllästyvät lehtiin.

Raahaavat ruskeat,

rapisevat lehdet

pois maasta.

Muista, että

mikään ei

ole pysyvää.

Pian, kun

valo saapuu,

näet ruskan.

Ruska elää

pimeää karaten.